tiistai 2. maaliskuuta 2010

Laiskottelua ja paratiisisaaria


Eilen me vietimme laiskiaisten juhlapäivää. Aamupalan jälkeen kömmimme koko perhe bambukatoksen alle ja siinä makailimme koko päivän. Alun perin meidän piti mennä saarikierrokselle, mutta sitten iski laiskuus, eikä kukaan jaksanut tehdä mitään. Ei me nyt ihan laiskoteltu, minä luin monta sivua Harry Potteria, rakensimme yhdessä jättilinnan ja juoksin rannalla pitkän lenkin. Ja aina välillä olimme äidin kanssa koulua, matikassa piti laskea eri hintoja bahteista euroiksi, yltissä tutkimme rannan rapuja ja simpukoita ja liikunnasta meni se lenkki.



Tänään aamulla olimmekin sitten reippaampia, heräsimme jo seitsemältä ja kahdeksan jälkeen vene haki meidät rannasta. Huristimme hienolla pikaveneellä huimaa vauhtia Lantan rannikkoa, siitä jatkoimme avomerelle hurjassa aallokossa. Pysähdyimme Koh Ngaille, jossa näin hienoja kaloja. Siellä oli mahtavan kirkasta vettä, ihan toista kuin Hongilla tai Phra Nangilla. Sitten jatkoimme matkaa Koh Chuekille, jossa taas snorklasimme. Minä hyppäsin veneen laidalta mereen, se oli hauskaa. Snorklatessa näin ainakin viisi merisiiliä, jotka olivat mustia.



Jatkoimme taas matkaa ja lopulta rantauduimme Koh Kradanille, joka oli superhieno seikkailusaari. Kiipeilin puissa, uin kalaparvien seassa ja kurkottelin kallioilla. Saarella oli muutama pieni bungalowi ja pari telttaa, äiti sanoi, että tulisimme joskus sinne yöksi, ei ehkä kuitenkaan telttaan. Äiti kävi myös saaren ainoassa kaupassa, joka oli pieni katos, jonka alla oli muutama myytävä tavara. Aika hassua.



Kradanin seikkailujen jälkeen matkasimme Koh Mookille. Siellä laiva pysähtyi luolan suulle, me puimme pelastusliivit päälle ja hyppäsimme mereen. Meidän piti uida 80 metriä pitkän pimeän luolan läpi, minua jännitti aika paljon. Mutta se oli tosi hauskaa, isi vei Leoa selässä ja minä uin äidin vierellä. Kun olimme uineet tunnelin läpi, tulimme hienolle laguunille, Tam Namille. Kun sinne uimme, tuntui kun olisi astunut jäähtyneen tulivuoren keskelle ilmestyneeseen laguuniin, se oli sellainen iso kuoppa. Isi kertoi, että joskus aiemmin merirosvot olivat tuoneen kallisarvoiset aarteensa tunneliin ja laguunille piiloon. Nykyisin siellä piileksi vain jättikokoisia perhosia.

Luukas


1 kommentti:

  1. Ihanan näköistä! Toinen toistaan mmhtavampia paikkoja, voi että miten kadehdituttaa. Täällä lunta ja räntää tulee vuorotellen ;)
    Terkkuja ja ihanaa oloa toivottaa,
    Satu

    VastaaPoista